Karelia AMK:n fysioterapeuttiopiskelijat Aleksi Karhu ja Jani Korpelainen suorittavat työharjoittelua LehPalla. Istahdimme kentän laidalle juttelemaan kuinka harjoittelu on sujunut ja mitä heidän työnkuvaansa joukkueiden kanssa kuuluu.

"Työt ovat lähteneet hyvin käyntiin", Jani kertoo. "Olemme päässeet työskentelemään monen eri ikäluokan kanssa ja vetämään erilaista ohjelmaa, näkemään erilaisia valmennustyylejä ja oppimaan lasten ohjaamista. Pääsääntöisesti ohjaamme alkulämmittelyjä. Tietysti jos tulee erillisiä pyyntöjä toiminnan suhteen, toteutamme niitä."

"Porukka on ottanut hyvin vastaan ja valmentajat vastailevat mielellään kysymyksiin", Aleksi jatkaa. "Kentälle saavumme yleensä puoli viideltä iltapäivällä aloittamaan ensimmäisen ryhmän kanssa. Jos valmentajan kanssa on ennalta sovittu mitä tehdään, ruvetaan valmistelemaan ohjelmaa. Yleensä juuri alkulämmittelyjä, mutta olemme myös peleissä apukäsinä. Kun meidän osuutemme on ohi, katsotaan mikä joukkue on seuraavana ja mitä heidän kanssaan tehdään. Mennään eri ikäluokkien treeneistä treeneihin kunnes viimeiset harkat päättyvät yhdeksän maissa."

Koko iltaa ei kuitenkaan tarvitse kentällä viettää, vaan seuraavan päivän fysiikkatreenejä suunnitellaan kahvion puolella. "Välillä käydään myös lähimaastossa", Aleksi lisää. "Ympärillä on hyviä mäkiä, joita käydään ´koeajamassa´, eli mietitään juoksuharjoituksille reittejä ja kestoa."

Oman haasteensa työnkuvaan tuovatkin vaihtelevat ikäluokat, sillä harjoitukset täytyy suunnitella pelaajien kehityksen ja osaamisen mukaan, ja LehPasta löytyy joukkueita aina lapsista sarjapelaajiin.

"Pelaajien määrä LehPassa ehkä vähän yllättikin", Jani sanoo. "Joensuun seudulla on kuitenkin aika monta seuraa, mutta tänne on saatu paljon porukkaa mukaan."
"Täällä on myös aika paljon lapsiryhmiä", Aleksi sanoo. "Ja tosi taitavia pelaajia. Mulla ei ole futistaustaa, joten jos me mentäisiin tuonne lasten sekaan pelaamaan, hehän olisivat parempia kuin me."

Futiskokemuksen puutteista huolimatta urheilutaustaa löytyy molemmilta, ja se onkin osaltaan vetänyt opintoihin ja alalle. "Urheilin tosissani sellaiset seitsemän, kahdeksan vuotta", Jani kertoo. "Siinä tuli nähtyä kaikenlaisia vammoja, myös itsellä. Fysioterapiassa käydessä aloin miettiä olisiko se minulle sopiva ala. Kävin ensin hierojakoulutuksen ja siitä jatkoin näihin opintoihin." "Minua on urheilu ja itsensä kehittäminen kiinnostanut aina", Aleksi sanoo. "Olen käynyt urheiluopiston ja kouluttautunut liikuntaneuvojaksi. Fysioterapia tuntui luontaiselta siirtymältä, kun halusin laajentaa tietoa."

Lopuksi opiskelijat kehuvat vielä mukavaa työympäristöä ja rentoa ilmapiiriä. "Suosittelen kaikkia tulemaan Lehmoon harkkaan", Aleksi toteaa. "Vahva suositus."

"Komppaan", Jani vastaa.